Kommunikoinnin vaikeudesta

On vuosi 2006. Taksi kiitää  Pietarin pimeässä yössä katuja pitkin sateen ripsiessä ikkunaan. Katuvalot kiiltävät märällä asfaltilla ja vastaantulijat suhahtelevat tasaisena virtana ohi keskiyötä uhmaten. Taksi hidastaa, kääntyy poikkikadulle ja päätyy puikkelehtimaan pikkukatuja pitkin sinne tänne. Lopulta auto pysähtyy pimeällä kadulla keskellä tietä ja kuljettaja kääntyy viittelöimään jotain samalla kovasti venäjää mongerrellen. En tajua mitään ja vähän hävettää. Pitäisi tajuta. Lopulta ymmärrän antaa kuljettajalle hotellini puhelinnumeron. Kuljettaja soittaa numeroon, selittää jotain kovasti, nostaa tavarani autosta ja näppäilee alaoven koodilukon auki. Hän ojentaa laukkuni minulle, viittelöi portaita ja lopulta ymmärrän yhden sanan. Viisi. Lämmin kiitollisuus tulvahtaa sisimmästäni: hotellini löytyy asuintalon viidennestä kerroksesta. Sydämellinen taksikuski!

Joskus tulee päiviä, jolloin huomaa, että kommunikointi vain on vaikeaa. Liian lyhyet yöunet, ajatukset seikkailevat jossain muualla, syitä riittää. Kieli ja ajatus vain eivät kulje käsi kädessä, ajatukset hyppivät asiasta toiseen ja kieli ei pysy perässä edes omalla äidinkielellä kommunikoitaessa. Saattika jos pitäisi vieraalla kielellä kommunikoida. Joskus tällaisia päiviä sattuu myös reissun päällä ja jotenkin ne tuppaavat osumaan juuri saapumispäivälle, jolloin matkakohteessa kaikki on uutta ja ihmeellistä. Tällaisia päiviä sattuu tietämäni mukaan ihan kaikille, siis myös tällaisille monikielisille lingvisteille, kun korva yrittää totutella ympärillä kaikuvan uuden puheensorinan nuotteihin ja äänteisiin. Turhaan siis aikanaan podin nuorena taksin takapenkillä häpeää siitä, ettei kieli sujunut, olinhan vasta ensimmäistä kertaa elämässäni täysin venäjänkielisessä ympäristössä. 

Jotenkin kuitenkin usein tuntuu meillä suomalaisilla olevan syväänjuurtunut tuo tarve kommunikoida välittömästi täydellisesti ja virheettömästi vastapuolen kanssa siitä huolimatta, että olemme täysin uudessa kieliympäristössä. Monilla asiakkailla on usein huoli siitä, puhutaanko Venäjällä ja Pietarissa suomea tai englantia. Monet myös jättävät matkustamatta sen takia, että kokevat, etteivät pysty kommunikoimaan paikallisten kanssa. Tämähän ei ole todellisuudessa kuin huono tekosyy olla matkustamatta, sillä tärkeintä on yksinkertaisesti halu kommunikoida. Jos keskustelun osapuolet haluavat molemmat ymmärtää ja tulla ymmärretyiksi, niin tämä onnistuu tarpeen vaatiessa nykyisin Google Translaten avulla tai vaikka käsin viittoen. Olen joskus kantanut mukana myös Point it -nimistä
(tai jotain sinnepäin) kirjasta, josta voi vaikka ravintolassa osoittaa kalan kuvaa, jos ei muuten viesti mene perille, mutta kertaakaan ei sille ole tullut vielä käyttöä. Ja tämä ei tosiaankaan johdu siitä, että olisin aina osannut paikallisen kielen tai että olisimme molemmat osapuolet keskustelleet sujuvasti samalla kielellä.

On siis yhdentekevää, mitä kieltä taksikuskisi puhuu, jos teillä molemmilla on halu kommunikoida. Mitähän se “nomer telefon otel” mahtaakaan tarkoittaa?

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s