Haaveissa pieni, persoonallinen majapaikka online-varauksella

Naputtelen hotellin verkkosivujen osoitteen selaimeen. Seikkailen pitkin sivuja ja yritän löytää vapaata huonetta. Hakutulos näyttää vain tyhjää. Turhaudun ja vaihdan hotellia. Taas seikkailen pitkin sivuja ja yritän löytää vapaata huonetta. Hakutulos näyttää jälleen tyhjää. Haen kolmannen hotellin sivut. Ei online-varausmahdollisuutta. Lopulta seikkailen monen eri hotellin ja monen eri matkakohteen välillä täysin äimistyneenä, kiukkuisena ja turhautuneena. …

Advertisements

Junamatkailua, osa 1

Juoksen matkakumppanieni kanssa pitkin Veliki Novgorodin katuja vauhdilla kohti pikkukaupungin rautatieasemaa. Juna kohti Pietaria lähtee muutaman minuutin päästä ja matkaeväiden ostoon tuhrautui turhan paljon aikaa. Vilkuilemme kelloa ja huohotuksemme kuuluu varmaan jo lähikaduillekin. Onneksi matkaliput päiväretkellemme on sentään ostettu ennakkoon. Siinä on rautatieasema! Syöksymme suoraa päätä laiturille ja ensimmäisen junan ja sen konduktöörin luo. "Meneekö …

Taas Pietarissa

Pitkästä aikaa (okei, viimeksi lokakuussa) pääsin taas käymään Pietarissa viime viikonloppuna. Samalla pääsin toteuttamaan yhden pitkäaikaisen haaveeni ja kävimme porukalla vierailemassa Katariinan palatsissa Pushkinissa kaupunkialueen ulkopuolella. Ja onhan se palatsi upea, ei voi kuin ihailla. Seurueemme totesi, että suomalaiset kartanot puutarhoineen vetävät vertoja lähinnä palatsin puiston paviljongeille, joskin paviljongitkin ovat Pushkinissa koristeellisempia ja koreampia.  Sää …

Sivukatuja

Kuljen pitkin Pietarin sivukatuja lokakuisessa vesisateessa ja tuulessa kohti tuntematonta määränpäätä. On vuosi 2016. Lukuisista kaupungissa käynneistäni huolimatta olen itselleni täysin tuntemattomalla seudulla vailla karttaa. Onneksi on sentään Google Maps kännykässä. Pitäisi löytää jonkinlainen sisäjalkapallokenttä, mutta lähistöllä ei ole kuin suljettua telakka-aluetta ja asuintaloilta näyttäviä rakennuksia. Talsin eteenpäin. Lopulta löytyy oikea osoite ja sieltä tuttavani, …

Syntymäpäiviä

Istun ravintolan pöydän ääressä tuijottaen eteeni ilmestynyttä vodkalasillista. On vuosi 2008 ja istun matkaseuralaisteni kanssa pietarilaisessa ravintolassa. Hetkeä aiemmin lähetimme tarjoilijan välityksellä onnittelut naapuripöydässä ilakoivalle syntymäpäiväseurueelle ja nyt tarjoilija kattoi eteemme täydet vodkalasit ravintolan parasta vodkaa. Naapuripöydän synttärisankari vilkuttelee iloisesti meille ja kohottelee lasiaan. Otan lasin käteeni ja nostan sen huulilleni. Na zdarovje! Juhlaseurueiden bongaaminen …

Kommunikoinnin vaikeudesta

On vuosi 2006. Taksi kiitää  Pietarin pimeässä yössä katuja pitkin sateen ripsiessä ikkunaan. Katuvalot kiiltävät märällä asfaltilla ja vastaantulijat suhahtelevat tasaisena virtana ohi keskiyötä uhmaten. Taksi hidastaa, kääntyy poikkikadulle ja päätyy puikkelehtimaan pikkukatuja pitkin sinne tänne. Lopulta auto pysähtyy pimeällä kadulla keskellä tietä ja kuljettaja kääntyy viittelöimään jotain samalla kovasti venäjää mongerrellen. En tajua mitään …

Pikkukaupungin tyttö maailmalle

Ummikkona seisoin Kouvolan rautatieasemalla junan puhkuessa asemalle. Vaunun ovet avautuvat, vaununhoitaja astuu ulos ja alkaa pälättää venäjää. Yritän hämmentyneenä pysyä kärryillä, saada suusta ulos muutaman sanan ja lopulta vaununhoitaja lähes työntää minut sisään. Junasta löydän matkakumppanini, joka selittää, että kyse oli hänen passistaan (joka oli minulla uunituoreen viisumin kera) ja että nyt olisi passintarkastus. Tästä …