Junamatkailua, osa 1

Juoksen matkakumppanieni kanssa pitkin Veliki Novgorodin katuja vauhdilla kohti pikkukaupungin rautatieasemaa. Juna kohti Pietaria lähtee muutaman minuutin päästä ja matkaeväiden ostoon tuhrautui turhan paljon aikaa. Vilkuilemme kelloa ja huohotuksemme kuuluu varmaan jo lähikaduillekin. Onneksi matkaliput päiväretkellemme on sentään ostettu ennakkoon. Siinä on rautatieasema! Syöksymme suoraa päätä laiturille ja ensimmäisen junan ja sen konduktöörin luo. "Meneekö …

Advertisements

Sivukatuja

Kuljen pitkin Pietarin sivukatuja lokakuisessa vesisateessa ja tuulessa kohti tuntematonta määränpäätä. On vuosi 2016. Lukuisista kaupungissa käynneistäni huolimatta olen itselleni täysin tuntemattomalla seudulla vailla karttaa. Onneksi on sentään Google Maps kännykässä. Pitäisi löytää jonkinlainen sisäjalkapallokenttä, mutta lähistöllä ei ole kuin suljettua telakka-aluetta ja asuintaloilta näyttäviä rakennuksia. Talsin eteenpäin. Lopulta löytyy oikea osoite ja sieltä tuttavani, …

Syntymäpäiviä

Istun ravintolan pöydän ääressä tuijottaen eteeni ilmestynyttä vodkalasillista. On vuosi 2008 ja istun matkaseuralaisteni kanssa pietarilaisessa ravintolassa. Hetkeä aiemmin lähetimme tarjoilijan välityksellä onnittelut naapuripöydässä ilakoivalle syntymäpäiväseurueelle ja nyt tarjoilija kattoi eteemme täydet vodkalasit ravintolan parasta vodkaa. Naapuripöydän synttärisankari vilkuttelee iloisesti meille ja kohottelee lasiaan. Otan lasin käteeni ja nostan sen huulilleni. Na zdarovje! Juhlaseurueiden bongaaminen …

Kommunikoinnin vaikeudesta

On vuosi 2006. Taksi kiitää  Pietarin pimeässä yössä katuja pitkin sateen ripsiessä ikkunaan. Katuvalot kiiltävät märällä asfaltilla ja vastaantulijat suhahtelevat tasaisena virtana ohi keskiyötä uhmaten. Taksi hidastaa, kääntyy poikkikadulle ja päätyy puikkelehtimaan pikkukatuja pitkin sinne tänne. Lopulta auto pysähtyy pimeällä kadulla keskellä tietä ja kuljettaja kääntyy viittelöimään jotain samalla kovasti venäjää mongerrellen. En tajua mitään …

Pikkukaupungin tyttö maailmalle

Ummikkona seisoin Kouvolan rautatieasemalla junan puhkuessa asemalle. Vaunun ovet avautuvat, vaununhoitaja astuu ulos ja alkaa pälättää venäjää. Yritän hämmentyneenä pysyä kärryillä, saada suusta ulos muutaman sanan ja lopulta vaununhoitaja lähes työntää minut sisään. Junasta löydän matkakumppanini, joka selittää, että kyse oli hänen passistaan (joka oli minulla uunituoreen viisumin kera) ja että nyt olisi passintarkastus. Tästä …